60 minuutin muna ja muita ihmeitä

Tämä päivä alkoi ihmeellisesti. Mies herätti silittämällä. Yleensä häipyy vähin äänin töihinsä. Silityksen lisäksi kertoi: "Sun koneesta kuuluu piippausta". Kyseessä ei ollutkaan palohälytin, akkuporakoneen laturi eikä leidisheivveri vaan haudontakone. Tiesin, että siellä on tapahtumat aluillaan, koska olin yöllä hiippaillut kuuntelemassa rapinaa, kurkkimassa pienistä ilmarei'istä ja varmistamassa kosteuden ja lämpöjen säädöt ja mittarit.

Makasin sängyssä minuutin pari kuunnellen alakerrasta kantautuvaa piippausta. Viiriäinen. Kuoriutuessaan peukaloani pienempi öttiäinen, ja jo siitä lähtee noin kova ääni. Kauaahan siinä ei malttanut lakanoita kuluttaa vaan ponkaisin pikkurämmäleitä katsomaan. Märkiä, limaisia ötököitä, joilla silmät nippa nappa auki tai sitten ei. Tutisevat ja hoipperoivat pää notkahdellen kuoriutumattomien munien seassa. Miten pieni ja hauras on elämä. Miten ihmeellinen. Sanat eivät riitä. Kuvat eivät riitä. Videokin on vain haalea taltiointi. Elämän ihme. Se on juuri sitä.

Rämmäleet, niin pienet, niin ihmeelliset

Kädet täynnä ihanuutta

Peukaloakin pienemmät

Japaninviiriäiset on jalostettu 1900-luvun alkupuolella Japanissa. Jalostuksen tuloksena viiriäiset munivat runsaasti. Muna per päivä, joku ahkera yksilö saattaa pyöräyttää joskus harvoin parikin munaa päivässä. Peruskanahan munii hyvissä olosuhteissa sellaiset 3-5 munaa viikossa. Tehokanaloissa on munimaan jalostettuja ns munintahybrideitä, jotka munivat sen lähes muna per päivä tahtiin, mutta hybridikanojen elinikä on murto-osan normaalin kanan iästä. Tyypillisesti munintahybridit kaasutetaan hengiltä vuoden muninnan jälkeen, koska tuotantoteho laskee merkittävästi. On tuottavampaa tappaa 4000 päinen porukka kuin antaa niiden munia harvakseltaan. Huokaus.

Haudontakone Covatutto 16

Japaninviiriäinen siis munii lähes tuotantokanan tahtiin, mutta niin hybridikanoilla kuin japaninviiriäiselläkin jalostuksella on ollut hintansa. Hybridikanat ovat erittäin alttiita munanjohtimen tulehduksille luonnottoman kovan munimistahdin takia. Lienee sanomattakin selvää, että kun raha ratkaisee, niin sairaan eläimen hoito versus lopettaminen, arvannet? Japaninviiriäiseltä taasen on jalostuksen tuloksena hävinnyt hautomisvietti lähes kokonaan. Siksi viiriäisiä haudotaan ihmisen tekemillä vekottimilla.

Vastakuoriutuneille virkkivauvoille annetaan vettä ja keitettyä kananmunankeltuaista, joka sisältää paljon tipulle tarvittavaa ravintoainetta. Keltuainen ei ole tipun alku, keltuaisen pinnassa, jos se on hedelmöittynyt, alkavat solut jakautua ja niistä kehittyy tipu. Keltuainen on tipun ravinto munassa kehityksen aikana. Ihmistipu saa napanuoralla jatkuvaa tankkausta, lintutipulla eväät ovat jo mukana kuoren sisässä. Siis kananmunankeltuaista kuoriutuville. Laitan kaupan ostomunat tulille. Ja kuten tapoihini kuuluu: "Kipaisempa äkkiseltään päästämässä kanat pihalle".

Eka kananmuna,  vieressä viiriäisen

Vaan kanalassapa odottaa jymy-yllätys! Nelikuinen maatiaiskana on pyöräyttänyt munan. Pienen valkean munan. Uusi ihana ihme tähän aamuun.

Kolmas ihana ihme on kun uusi arka valkoinen Pörriäinen tulee syliin. Onnellisena munanhaltijana kuljeskelen Pörriäinen sylissä. Ihastelen puutarhaani, silittelen Pörriäistä, tuoksuttelen aamukasteisia ruusuja ja pioneita, ihastelen avautuvia kärhöjä. Nautiskelen onnen hulvahduksesta. Sitten muistan haudontakoneessa piippaavat öttiäiset, joiden terraarion olen jo laittanut lämpölamppua vaille valmiiksi. Pörriäinen häkkiinsä. Munat kuljetuskoppaan. Vapaiden kanojen perään vilkaisu. Ja eteisessä haisee. Mikä hitto täällä haisee? Muistelen, että kahvinkeitin ei näin pahalle haise, koska toisinaan se on SAATTANUT unohtua päälle koko päiväksi. Tipujen lämpölamppu on putsattu, eikä se ole vielä edes päällä, eli sekään ei voi palaa. Avaan varovasti  eteisen sisäoven. Sisällä on sankahko sininen savu ja haju kuin pierua olisi poltettu, sellaista oikein tymäkkää kananmunapierua. KANANMUNA!

Käsikopelolla juoksen savun läpi keittiöön, jossa kattilankannen alta tupruttaa ja räiskähtelee kananmunan kuorellisia palasia. Hellankello kertoo auliisti, että olen keittänyt kananmunia tasan 60 minuuttia. Tosin puolet tuosta ajasta ovat munat oikeammin paistuneet kuin kiehuneet. Tuotantohybridit kaasutetaan munintaiässä, minä savustan viiriäisiä kesken kuoriutumisen. Eläinsuojeluilmoitus! Onneksi lapset ovat leirillä, niin säästytään lastensuojeluilmoitukselta.

Ettei nyt kuitenkaan kukaan herkempi säikähdä ja jotta takahikiä säästyy Animalian ja Greenpeacen rynnäköltä niin kerrottakoon, että haudontakone oli kodinhoitohuoneessa, ovi kiinni ja se olikin ainoa savuton huone talossa. On tässä taas selittämistä miehelle, joka siirsi keittiön palohälyttimen kauemmas minun kokkailuinnostukseni aikoihin.

Savun hälvettyä viiruvauvat pääsivät lämpölampun alle Ikean muovisesta säilytyslaatikosta rakennettuun terraarioon. Vesikuppina toimii kivillä täytetty pestopurkin kansi, jotta eivät huku tai nukahda vesikippoon. Ovat ihan ilmiömäisiä nukkujia. Missä vain, milloin vain, miten päin vain. Joten nyt siis hyvää yötä, tästä jengistä kuulette vielä paljon lisää! (Ja minä hiippailen öisin tarkastamaan jengiläisten tilanteita)

Nukkuvat viirusisarukset