torstai 23. helmikuuta 2017

Rotuesittely: Silkkikana - VIERASKYNÄ


Tämän osan rotuesittelysarjaan on kirjoittanut White Sowflake Poultryn Jenni Tanskanen. Tarkempi kirjoittajaesittely löytyy artikkelissa. 

Kuva Petra Lönnqvist, valkoinen EU-silkki



ROTUTIETOA

Koko: 
Kukko noin 1,8 kg ja kana noin 1,36 kg

Väritys:  
Monia eri värejä, joista Suomessa yleisimmät: valkoinen, musta, sininen ja riista. Lisäksi olemassa splash, paint, buff

Ulkonäön erityispiirteet: 
Tummansininen iho, viisi varvasta, siniset korvanlehdet, tuuhea karvamainen sulkapeite.  Variaatioita: parrakas tai parraton ja kääpiö

Muninta:  
noin 60 munaa vuodessa

Munankuoren väri: 
Vaihtelee kermanvärisestä vaaleanpunertavaan

Yleiset taudit: 
Herkkyys Marekille ja kalkkijalalle

Rotutyypillinen luonne:  
Rauhallinen ja ystävällinen luonn, erinomaisia emoja ja poikasten hoitajia

Käyttö:  
Koristerotu, harrastekäyttö ja lihankasvatus

 

HISTORIA

Silkkikana on erittäin vanha rotu. Selvää tietoa mistä silkit ovat alunperin kotoisin ei ole. Paljon mainintoja ja havaintoja on Aasian maista kuten: Kiina, Kaakkois-Aasia, Intia ja Java. Ensimmäinen länsimaalainen havainto Silkeistä on vuodelta 1298, jonka teki Marco Polo. Hän ihmetteli Kiinan matkallaan lintuja, joilla oli musta iho sekä karva kuin kissalla. Marco Polo olikin ensimmäinen joka esitteli rodun länsimaissa. 

Silkin nimi on Kiinaksi wu gu ji 烏骨雞, joka tarkoittaa "musta-luuton kana". Kiinan antiikin kirjoituksissa on valtavasti tietoa silkeistä. Itäiset kulttuurit uskovat Silkkien olevan lääke moniin tauteihin. Viimeaikaiset tutkimukset ovat havainneet, että silkkikana tuottaa enemmän karnosiinia, eli tärkeää antioksidanttia kuin muut siipikarja rodut. Tämän takia silkkiä käytetään laajasti kiinalaisissa lääkkeissä. Voidaan siis olettaa että silkkirotu on ollut olemassa jo kauan ennen Marco Polon mainintaa. 

Silkkien rakenne on muuttunut vuosien aikana paljon. Muinainen ja nykyaikainen silkki eivät muistuta toisiaan. Muinaisilla silkeillä ei ollut hapsu jalkoja, tuuheaa hattua tai partaa. Rotu on muuttunut paljon viimeisen 30-40 vuoden aikana tavoitteellisen kasvatustyön tuloksena. Nykyiset Silkit ovat karvallisesti suurempia ja tuuheampia, hapsullisine jalkoineen. Myös väreissä on laajempi valikoima sillä muinainen silkkikana oli pelkästään valkoinen. 

Silkit Suomessa
Kuva: Petra Lönnqvist, musta silkkikana

Suomessa rotua löytyy erityisesti lemmikkikäytössä, ja siihen lempeä luonteinen ja pörröisen kaunis kana onkin omiaan. 

Silkki on rotuna helppohoitoinen. Ne hoitavat itse turkkiaan kylpemällä esim turpeessa. Välillä tarvitaan jopa vesipesua jos hattu on sotkeutunut ruokaan tai jalkasulat ovat kakkaiset. 

Sulkasato on myös silkeillä kerran vuodessa. Meillä se alkaa syyskuun lopulla ja kestää noin 7-10 viikkoa alusta loppuun. Sulkasadon aikana syötän silkeilleni omenaviinietikkaa. Sain vinkin Belgialaiselta silkkikasvattajalta, joka sanoi että se auttaa ja helpottaa sulkasatoa.

Silkkien karvasta täytyy myös pitää huolta ennen näyttelyihin viemistä. Kunnon pesu ja föönaus tarvitaan jotta turkista saadaan oikein muhkea ja esittely kelpoinen. Suomessa järjestetään kananäyttelyitä mielestäni liian vähän. Näyttelytoiminta olisi mainio tapa jakaa tietoutta ja tuoda esille eri rotuja. Nykyään silkkikanoille ei löydy Suomesta edes omaa kilpailuluokkaa, vaan ne kilpailevat kääpiörotujen luokassa. Euroopassa ja yhdysvalloissa silkkikanoille on omat luokat ja näyttelyt. Minua näyttelyissä käyminen kiinnostaa kovasti, vaikken ole kertaakaan vielä päässyt osallistumaan. Tuomarin mielipide ja arvio linnuistani kiinnostaa. Niiden avulla pystyisin kehittymään ja saamaan tilannekatsauksia omasta parvestani! 

Teen jatkuvasti töitä ja etsin kiinnostuneena tietoa rodusta ja sen kehityksestä maailmalla. Facebookissa on paljon hyviä yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia silkkiryhmiä joihin kuulun. Käyn myös jatkuvasti keskusteluja ulkomaalaisten kasvattajien kanssa lisätäkseni osaamistani.

Suomessa on pienet kanapiirit ja vain muutamia hyviä kasvattajia joilla on vahva kokemus ja halua kehittää Suomen silkkikantaa. Näistä yksi mainitsemisen arvoinen on Krista Virenius-Rantalaiho, joka kasvattaa silkkejä Laukaassa Arwon kanalassa. Tänä päivänä Suomessa on liian paljon sisäsiittoisuutta ja näin silkkikanta huononee ja heikkenee. Jatkuvasti törmää valheellisiin tai tietämättömiin myynti-ilmoituksiin, joissa myydään sekarotuista lintua puhtaana. Tämän takia koen tietämyksen jakamisen erityisen tärkeänä.

USA silkkien kasvatusta Suomessa

Minulle rotu tuli huhtikuussa 2014. Ensimmäisten silkkien etsiminen Suomesta oli hankalaa. Ensimmäisen vuoden aikana tietämykseni rotua kohtaan kasvoi laajasti. Harrastustoiminta vaihtui pian kasvatustoiminnaksi ja sillä tiellä olen edelleen. Kasvatuksessa minua kiinnostavat hyvät geenit, rotupuhtaus ja muhkea rakenne. Alkuun kasvatin EU- Silkkejä eli Euroopan parrallista silkkikantaa vuoden 2016 loppuun asti. Tuolloin minulla löytyi väreissä valkoinen, sininen, musta ja splash. 

Vuoden 2017 alusta alkaen aloitin yhteystyön toisen Suomalaisen USA- silkki kasvattajan Helis Kallaspolikin kanssa. Loimme kansainvälisen EU silkies & USA silkies Filnland ryhmän facebookkiin. Haluamme lisätä silkkistä tietotaitoa niin kasvattajille kuin harrastelijoillekin. EU-silkki on eurooppalainen silkkikanta. Suomalaiset silkit ovat pääsääntöisesti EU-kantaa, joita löytyy parrattomia ja parrallisia sekä kääpiökokoisia. USA- silkki on yhdysvalloissa kehitetty kanta. Rakenteeltaan USA-kanta on paljon muhkeampi kuin Suomessa yleinen EU-kanta. Muhkeus mielikuva syntyy tuuheasta karvasta ja parrasta. USA-silkeillä on aina parta, ja kintutkin ovat niin karvaiset, ettei jalkoja juurikaan näy.

Kuva Hellis Kallaspolik: nakukaulainen showgirl
Omat kotisivut kasvatustyöstämme löydät facebookista nimellä White Snowflake Poultry. Tällä hetkellä olemme jakaneet kasvatustyötämme. Lohjalta löytyy värit partridge ja uusi projekti. Helis Kallaspolik kasvattaa Kaustisella värejä: valkoinen, musta, buff, splash, paint, sininen ja cuckoo. Kaustisella asustaa myös kaksi söpöä USA showgirliä. Showgirl on silkki jolle on jalostettu karvaton kaula. Lintu on siis muhkekarvainen päästään ja vartalostaan, mutta kaula on naku. Showgirlejä löytyy myös parrattomia ja parrallisia, nämä USA:ssa jalostetut koristerodut todella varastavat show erikoisella ulkonäöllään.

White Snowflake Poultry myy vain sukupuolitunnistettuja silkkejä. Sukupuolitunnistettuja siksi, että USA silkkien munat ovat erittäin kalliita ja niiden maahantuonnissa on paljon työtä. Sukupuolitunnistetuille linnuille saamme siten oikean hinnan ja vasta sukupuolitunnistetun voi rengastaa Rotukanayhdistyksen renkailla. Myyntiä tapahtuu ympäri vuoden, sen mukaan mitä yksilöitä saamme kasvatettua. Hinnat vaihtelevat luokissa A, B ja C. Hintakategoriat tulevat Jenkeistä, joissa A on näyttelytasoinen eli ns täydellinen rotunsa edustaja. B on hieno, mutta lemmikkitasoinen ja C on värivirheellinen tai esim nelivarpainen, jota ei tule käyttää kasvatukseen. 

Tietoja ja kuvia löydätte kotisivultamme. Meille saa myös aina laittaa viestiä. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Siitosmunia emme myy ollenkaan. 
 

Silkkiä sydämessä

Umppa-Lumppa ja vino nokka
Vuosien varrella parven joukosta erottuu aina muutamia erikoisia yksilöitä joihin muodostuu erityinen side. Näistä haluaisin nostaa esille splash kukon nimeltä Umppalumppa. 

Umppalumppa kuoriutui vinonokkaisena ja tarvitsi erityistä huolenpitoa. Ruoka piti olla pehmeää ja pientä, nokkaa piti välillä lyhentää ja putsata. Umppalumpa kiintyi meihin ihmisiin ja seurasi meitä lähes kaikkialle. Useasti otin sen mukaan kun vein autolla pojan päivähoitoon, tuolloin se istui kiltisti vierelläni etupenkillä. Umppalumppa eli vain 5kk ikäiseksi. Tällaiset yksilöt jättävät lähtiessään sydämeeni tyhjän paikan jota on vaikeaa kenenkään täyttää. 

Harvinaisempia värejä kuvina 

Esimerkkikuvissa nuoria silkkipalloja eri väreissä. 


Helis Kallaspolik: USA silkkitipu patridgen värinen
Helis Kallaspolik: USA silkkitipuja paint värisenä
Helis Kallaspolik: USA silkkinuorikko, uusi väriprojekti

Haasteellinen sukupuolitunnistus

Silkkien sukupuolitunnistusta pidetään vaikeana. Eikä syyttä. EU-silkeissä joistain yksilöistä tuntuu saavan varmuuden vasta kun lintu munii tai kiekuu. USA-silkeissä sukupuolitunnistus on helpompaa, sillä jo 2kk ikäisenä lintujen muodossa on selvä ero. 

EU-silkkejä voi yrittää sukupuolitunnistaa seuraavin keinoin: kukolla on housut ja kanalla on hame, eli jalkakarvojen muoto ja tuuheus antavat suuntaa sukupuolesta. Myös hatun malli kertoo: kukolla erottuu pitkiä yksittäisiä haivenia kun taas kanan hattu on tasaisempi ja pyöreämpi puuhka. Kanoilla kasvaa karvoja silmien välissä, kun taas kukoilla silmien väliin nokan päälle alkaa muodostua silkkien tyypillinen rypäleharja.

Sukupuolitunnistusta silkkien kasvattaja tulee tarvitsemaan, sillä silkeillä on eri kanaroduista yksi voimakkaimmista hautomavieteistä. Silkit todella haluavat tipuja, jotkut jopa monta kertaa vuodessa. Hautomaviettiä vastaan taistelu on eläimen luontaisten vaistojen pahoinpitelyä. Mikäli et halua täyttää maita ja mantuja pienillä silkkipalleroilla, niin on ehkä syytä tutustua johonkin toiseen rotuun. Vinkit hautovan kanan käsittelyyn voit vilkaista täältä.

                                                                                  
  

Kiitos Jennille ihanasta jutusta ja kuvaajille siliteltävän pehmeistä kuvista. Seuraavassa Rotuesittely-artikkelissa tutustumme pyöreän muhkeisiin Orpingtoneihin 10.3.2017 ja sitä ennen 1.3.2017 juttua ulkotarhan suunnittelusta, sillä näitä rotuesittelyjä lukiessa ja kuvia huokaillessa on aivan pakko alkaa suunnitella muutama ulkotarha lisää, eikö?

Muut julkaistut kanarotuesittelyt löydät tästä 


Lisää luettavaa


Haluatko pysyä kärryillä? Kuukausittain ilmestyvä Kanakirje on aloittelevalle kanailijalle suunnattu lukupläjäys, jossa jaan vuodenajan mukaisia vinkkejä kanojen hoitoon. Tilaa maksuton Kanakirje tästä

1 kommentti: