lauantai 16. syyskuuta 2017

Kanojen ja viiriäisten tukiruuat ja vitamiinit

Toisinaan kanailijalle voi tulla eteen tilanne kun kanoilleen on hyvä tarjota vähän extraa. Kylmyys, kosteus, parven muutokset, elinpaikan muutokset, haudonta, loishäätölääkityksen jälkeen ja muut fyysiset tai psyykkiset stressit ovat tilanteita, jolloin immuunisysteemiä ja hyvinvointia voi olla tarve boostata perusrehuja rikkaammilla nautintoaineilla. Nautintoaineista ihmisen terveyttä tukevaa on tietysti lasillinen punaista punkeroa, mutta ennen kuin korkkaat kanasillesi punkkupullon, niin lukaise läpi muita keinoja.





Valkosipuli ja omenaviinietikka

Valkosipuli ja omenaviinietikka tukevat kanojen terveyttä ja vahvistavat yleiskuntoa.

Valkosipulin terveyttä tukevia ominaisuuksia on paljon tutkittu niin ihmisillä kuin eläimillä. Valkosipulin antibioottiset ja bakteereja tappavat vaikutukset ovat kiistattomia. Aiheesta löytyy niinkin seikkaperäisiä tutkimuksia kuin, että valkosipulia paljon syövien eläinten veri ei maistu loisille yhtä hyvin kuin "maustamaton".

Helpointa valkosipuli on syöttää kanoille kuivarouheena tai jauheena rehun seassa. Valkosipulin voi tarjoilla myös myös muun ruuan seassa pilkottuna tai kevyesti kiehautettuna. Kiehautus hieman laskee antibioottisia vaikutuksia, mutta tekee valkosipulista helpommin suolistossa sulavamman. Kolmas vaihtoehto on murskata valkosipulin kynsi tai pari juoma-astiaan ja antaa kanasten hörppiä valkosipulinsa.

Omenaviinietikalla on antiseptisia ja myös antibioottisia vaikutuksia ja se pitää suoliston kunnon hyvänä. Hyväkuntoinen suolisto kestää paremmin bakteerien tai sisäloisten hyökkäykset. Omenaviinietikan teho perustuu sen suoliston PH:tä laskevaan vaikutukseen, mikä tekee olosuhteet haitallisille bakteereille hankalammaksi elää. Näin omenaviinietikka auttaa myös kalsiumia ja ravinteita imeytymään paremmin, jolloin kana hyötyy täysvaltaisemmin syömästään ruuasta. 

Helpointa OVE on antaa juomaveden mukana. OVE-hömpsyt voi juottaa kuureina tai tarjoilla kerran pari viikossa. Kuuriluontoisesti annostellessa noin ruokalusikallinen litraan. Jatkuvassa käytössä annostussuositus on muutama tippa litraan.


Muna ja munankeltuainen

Kananmunankeltuaisessa on C-vitamiinia lukuunottamatta kaikki ravintoaineet. Onhan se tipun elämän ensiravintoa niin munassa kehittyessä kuin ensimmäisten päivien kehityksenkin aikana. Keitetty muna pilkottuna on kanojen ja tipujen herkkua. 

Keitetty keltuainen rauhoittaa ripuloivan tipun vatsan. 

Loisten vaivaama isäntäeläin tarvitsee kunnon kohotusta, voimaruokaa ja vitamiinia. Mahdollisesti myös lämpöä, jottei energiaa kulu lämpimänä pysymiseen.

Jos kana munii, niin lääkityksen jälkeiset munat voi syöttää kanalle takaisin, jolloin lääkeaineen varoaikana munitut munat eivät mene munat hukkaan ja kana saa munan enrgiat takaisin käyttöönsä. 

Syötä muna raakana tai keitettynä, pelkiltään tai muuhun ruokaan sekoitettuna. Muista rikkoa munan muoto kanan tarkkojen silmien ulottumattomissa, ettet tule opettaneeksi munansyönnin vihuliasta taitoa. 


Apila, voikukka, nokkonen

Apila ja voikukka ovat helposti ja halvalla kädenulottuvilla olevia proteiinilisiä. Proteiinien lisäksi nämä kaikkien nurmikkojen kaunistajat sisältävät C- ja E-vitamiineja ja lehtivihreää, joka pitää keltuaiset herkullisen oransseina. Niin tuore kuin kuivattu apila ja voikukka ovat erinomaisia pääruokia tai lisäherkkuja. Puna-apila on proteiinipitoisinta ja sitä kannattaakin kuivata kimpuittain talven herkkuhetkiin.

Nokkonen on vahvan maan kasvi ja kompostinlaidat yleensä pursuavatkin nokkosta. Jos et kerää ja kuivata tätä herkkua omiin lettuihin, niin tee nokkosesta kerppuja kanoille. Nokkonen sisältää runsaasti A-, C-, E- ja K-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja mangnesiumia.

Ilmavassa ja kuivassa paikassa nokkoskimppu kuivuu muutamassa päivässä. Kuivattu kasvi säilyttää parhaiten ravintoarvonsa kuivassa ja pimeässä säilöttynä. Vanha kansa tietää kertoa nokkosen siementen lisäävän munintaa. Uskon, että muninnan lisäys on perustunut nokkosen siementen korkeisiin ravintoarvoihin ja energian saannin lisäyksen talvikaudella kun muuta ruokaa ehkä oli niukahkosti saatavilla.

Oluthiiva

Kuivattu oluthiiva on proteiinipitoista, mutta koska sitä annostellaan hyvin pieniä määriä, niin sen varaan ei kanojen proteiinia kannata kummemmin tupsautella. Olennaisin hyöty oluthiivasta on B-vitamiinien ja sinkin lisääjänä ruokavalioon. Oluthiiva tasapainottaa myös suoliston toimintaa. 

B-vitamiinien puutokset näkyvät eritoten tipuilla hermo-oireina, sivulle tai taakse kääntyvänä päänä ja peruutteluna. Näissä tapauksissa on jo kiire lisätä B-vitamiineja juomaveteen. Tilanteen saattaa saada korjautumaan pikaisella puuttumisella, mutta parasta on varmistaa B-vitaminointi emoparven kautta ja tipujen ruokinnassa. Emoparven iällä ja ruokinnalla on suuri merkitys seuraavan sukupolven elinvoimaisuuten ja kehitykseen. 

Viriilit kukot rakastavat runsaasti B-vitamiinia sisältäviä ruokia. Siihenköhän perustuu sohvasiitosorhienkin mieltymys oluttuotteisiin? Mene ja tiedä, mutta meillä on kana- ja viiriäisparvilla tarjolla oluthiivapohjaista Proguttia, jota varsinkin kukot nappailevat mielellään selvästi kanoja ahnaammalla ruokahalulla.


Vitamiineja purkista tai pullosta

Vitamiinivalmisteilla korjataan nopeasti mahdollisia aliravitsemustiloja tai vahvistetaan loisten kuppaaman linnun vointia. Talvikaudella voi myös olla aihetta tukea ravintoa vitaminoiduilla tuotteilla.

Kuvituskuva
Minulta kysytään usein mikä on paras  vitamiinivalmiste ja millaisella annostuksella. Valitettavasti en pysty siihen vastaamaan. Vitamiinien ja hivenaineiden tarve vaihtelee kanojen iän, rodun, elämäntilanteen (haudonta, siitos, sulkasato jne) ja jopa sukupuolen mukaan.


Apteekit, eläintarvikekaupat, maatalouskaupat ja ruokakaupat, kaikkien hyllyjä olen kolunnut ja purtiloita pussukoihini keräillyt. Olen käyttänyt useita eri vitamiinivalmisteita, niin ihmisten kuin eläintenkin (niin itselleni kuin elukoilleni ;) ) Mistään valmisteesta minulla ei ole varsinaisesti huonoja kokemuksia.

Hevosten valmisteet tulevat edullisiksi, koska niiden annostus on niukka kanaparvelle ja isosta pönikästä riittää boostia vuosikausiksi. Annostelu tosin voi olla vaikeaa kun heponen on noin 600 kiloinen heinänsyöjä ja harva kanaparvi pääsee samoihin kilomääriin. Lisäksi kanat ovat sekasyöjiä, joten kaikki vitaminointi ei ole aivan yks yhteen.

Voisin olettaa koirille tarkoitettujen vitamiini- ja hivenainevalmisteiden vastaavan vähän paremmin kanan ruokavaliota ja tarpeita. Annostuskin on helpompi kun purkkien kyljessä ohjeistetaan kilojen tarkkuudella, ei kymmenien tai satojen. Ihmisille tarkoitetut valmisteet ovat tarkimmin tutkittuja, mikä näkyy myös hinnassa. Tosin pikkuiselle parvelle ei montaa pilleriä tarvitse vuosittain pilkkoa, joten tuskinpa siitä(kään) kanailijan pohjaton kukkaro alkaa kurttuilemaan.

Joten summasummarum: mielestäni mainioin on monivitamiini, jossa on mahdollisimman laajasti kaikkia kivennäis- ja hivenaineita. Ellei sitten halua tehdä elämästään hankalaa kuten eräs tirehtööri jossain päin suomenniemeä, ja lirauttele ja lorauttele sitä sieltä ja tätä täältä ja pikkuisen tupsauttaa joukkoon jotain jostain. Annostuksille on syynsä ja monivitamiinivalmisteissa annostusta on mietitty, tutkittu ja testattu, eli mieluummin valmis valmiste kuin sakea soppa mitä sattuu.

Suomen Rehulta löytyy myös kanoille suunniteltuja ja tutkittuja vitaminoituja rehuja: ADE-rehu ja ADE-hivenrehu, jossa on mainittujen vitamiinien lisäksi myös kivennäis- ja hivenaineita. Kyseisen rehun ongelma vaan on se, että maku on turkasen paha. Niin minun kuin kanojenkin mielestä. Kanit eivät sitä suostuneet edes maistamaan ja hyvä niin, sillä kanien suolisto on erikoistunut käyttämään tehokkaasti heinän ravintoarvoja ja vitaminoiduilla rehuilla kaninsa voi vaikka tappaa. Joten ei vitamiineja ristihuulten ulottuville! Mutta viiriäiset, nuo pienet hölkkipölkit, nehän syövät vaikka kengännauhoja. Mutta 15kg säkkiä vitamiinirehua, jonka annostus on hyppysellinen viikossa per viiruparvi saa pupeltaa parisen vuotta ennen kuin säkistä pohja pilkottaa.  

Milloin buustataan?

Milloin sitten lisävitaminointi tai suolistoa tukevat omenaviinietikka ja valkosipuli ovat paikallaan? 

Kun ruokinta on monipuolista ja elinolot kunnossa ei lisävitaminointeja välttämättä tarvita ollenkaan. Minusta Suomen pitkä ja pimeä talvi on kuitenkin niin rankka, että itse en selviäisi pursuavien pakastimien antimien lisäksi ilman purkista nappailtavia vitamiineja. Onko kaamos kanoille yhtä rankkaa, mene ja tiedä. 

Kun markkinoilla olevat teolliset rehut on optimoitu muninta- tai broilerikanaloita varten, joissa lintujen elinikä on 6 viikosta maximissaankin 1,5 vuoteen, niin uskoni ei riitä rehujen kaikkivoipaisuuteen kun puhutaan koti- ja rotukanojen hyvinvoinnista. Päinvastoin jaksan epäillä tehokanojenkin munantuotannon laskun johtuvan liian "köyhästä" ravinnosta. Mutta ennen kuin lähden aukomaan päätäni rehutuotannon tutkimusosastoja vastaan, niin tyydyn toteamaan, että kotikanaloiden kanoilla voi tulla eteen tilanteita kun kauran ja rehun lisäksi on hyvä tarjota lisävitamiineja ja suolistoa tukevia ruoka-aineita mm seuraavissa tilanteissa:
  • Loishäätöjen jälkeen
  • Sulkasadon aikaan
  • Haudonnan ja tipujen hoidon aikaan
  • Sairastelun ehkäisyyn ja eritoten sairauden aikana ja jälkeen
  • Talvikaudella
  • Muutosten yhteydessä
  • Siitosparvien siitosmunien tuotannon aikaan


Mitä vielä?

Loppukaneettina vielä muistetaan se, että hyvinvoivalla ja onnellisella kanailijalla kasvaa onnellisia kanasia. Eli ehkäpä haluat itsekin mutustaa muutaman valkosipulin kynnen ja naukkasta palan painikkeeksi omenaviinietikkaa tai sitä punaviiniä ;) 

Siltajoen Siilosta löytyy sitten se isomman puoleinen kanisteri omenaviinietikkaa josta riittää kanasillekin.  

Kilon pussukka kuivattua valkosipulirouhetta riittää pikkuparvelle helposti vuodeksi jos kotikokki ei käy ammentamassa omaan pataan. Siihenkin se sopii. Puhdasta kuivattua, säilöntäaineetonta valkosipulia. 

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti